Eilen olin kahdessa isossa tapahtumassa omalla kotiseudulla. Keskellä päivää Kouvolan kaupungintalossa vietettiin vanhusviikon iltapäiväjuhlaa. "Ikääntyminen arvoonsa" -teema puhutti minuakin. Olin kutsuttu ohjelman mukaan juhlapuhujaksi. Niin hienossa tehtävässä en ole ollut vielä montaa kertaa elämässäni.

Mukava yksityiskohta oli se, että mieheni veli oli seurakunnan tervehdyksen tuojana. Hän on ollut viimeisen vuoden reissussa, maailmalla ja mökillä, joten oli mukavaa kuulla hänen puhettaan ja viettää yhdessä juhlaa. Nykyisin näemme aivan liian harvoin. Siellä me olimme iltapäiväjuhlassa rippipappi ja minä.

Illalla Kuusankoskitaloon kokoontui kuuden kunnan valtuustot ja asiantuntijoita. Kuntaliiton puheenjohtaja Risto Parjanne muisteli kouvolalaista nuoruuttaan, miten yhteistyö silloin naapurikuntiin oli vaikeaa. Samaa vahvisti kuusaalainenkin puhuja. Hän - Nybergin Jukka - vahvisti, että nykyisin sujuu.

Olin itse yllättynyt positiivisesti siitä, miten positiivinen ilmapiiri  Voikkaa-salissa oli. Toisaalta jäin kaipaamaan ministeri Kiviniemeltä hiukan enemmän tiivistystä. Hän, seudullisten keskustalaisten esiintulleiden tapaan, ei oikein osannut kertoa, milloin.

Tänään kiireen vilkkaa junaan ja takaisin pääkaupunkiseudulle. Työ jatkuu, välikysymyskeskustelua, kyselytuntia, valiokuntaa, vierasryhmä ja paljon muutakin.